Saraakallio, Laukaa

Laukaassa Saraaveden äärellä sijaitseva Saraakallio on maalausten määrän ja monipuolisuuden suhteen Suomen laajin kalliomaalausalue.

Saraakallio II

Saraakallio II sijaitsee Saraakallion kalliorintaman eteläisemmässä osassa noin 250 m Saraakallio I:ltä. Maalaukset sijaitsevat porrasteisesti kerroksellisen kallioseinämän alemmassa osassa. Maalauspaikka on keskellä nuorta kuusi-sekametsikköä, joka estää paikan kauempaa tapahtuvan tarkkailun varsinkin kesäaikaan. Hyvän käsityksen paikan maisemasta saa Pekka Kivikkään kirjassaan “Suomen kalliomaalausten merkit: kalliot, kuvakentät ja kuvamerkitykset” esittämän talvisen kuvan perusteella (Kivikäs 2009, 136). Kalliot eivät kuitenkaan ole staattisia, vaan kun vertaa syyskuussa 2010 otettua kuvaa sekä kesäkuussa 2011 otettua kuvaa, huomaa, että kallion laelta on pudonnut kohtalaisen suuri kivi kuvien ottamisen välisenä aikana.

Saraakallio II:lle pääsee kahdesta suunnasta kallion laen takana kulkevalta polulta, joka vie myös Saraakallio I:lle. Jos paikalle saapuu ylhäältä päin Saraakallion polun eteläistä haaraa, niin hyvä maamerkki II paikalle mentäessä on suuri irtolohkare. Polku kulkee lohkareen alapuolelta kallionrinnettä alas metsikköön. Kalliomaalauspaikka on tästä polun alapäästä noin 40 m pohjoiseen. Paikalle pääsee myös Saraakallio I:n eteläpäästä lähtevää polkua pitkin. Kummallakin reitillä on runsaasti sammalen peittämää irtokivikkoa, joten kulku on varsin hankalaa.

Pohjoisen reitin eli Saraakallio I:ltä tulevan reitin varrella voi nähdä kallion juurella kasan irtoromua: erilaisia levyjä, styroksia ja putkia. Paikkojen sotkeminen tai yleinen piittaamattomuus on ikävä kyllä yleistä monilla kalliomaalauspaikoilla. Olisi toivottavaa yleisen viihtyvyydenkin kannalta, että kulkijat keräisivät roskansa eivätkä jättäisi niitä toisten kävijöiden riesaksi ja maiseman rumennukseksi.

Itse kalliomaalausseinämä on porrasteisen kallion juurella, suhteellisen matalassa osassa kallion oikeaa nurkkaa eräänlaisessa pienessä paadessa noin 2-3 m korkeudella maanpinnalta. Kallion pinta on punertava ja peitteinen, mikä vaikeuttaa maalausten näkemistä.

Paikalla on tiheän, sisäänsä sulkevan ja hämyisen nuoren kuusikon vuoksi kesäaikaan intiimi tunnelma, jollaista monilla muilla, avaramaisemaisilla kalliomaalauspaikoilla ei ole. Saraakallio II:n maalauspaikka on vaikea löytää ja paikkaa tuntematon saattaa helposti kulkea maalausten ohi niitä havaitsematta.

Metsikön vuoksi maalausseinämän luona on kesäaikaan hämärää auringonpaisteellakin. Katveinen kuusikko houkuttelee paikalle runsain määrin hyttysiä inisemään kulkijan ympärille ja helteellä paikka saattaakin olla varsinkin alkukesästä hyvin tukala.

Maalausseinämän äärellä voi huomata erikoisen äänivaikutelman. Tietyssä kohtaa seinämää maalausten alapuolella kovaan ääneen puhuttaessa kallio voimistaa äänen ja saa sen kuulostamaan kumealta. Erikoinen äänimaisema ei ole täysin poikkeuksellista kalliokuvapaikoille. Joidenkin Suomen kalliomaalauspaikkojen yhteydessä voi huomata paikan erikoisen vahvan kaiun. Eteläisen-Afrikan kalliokuva-alueilla sijaitsee ns. “kellokiviä”, kiviä, joissa on kalliokuvia ja jotka soivat kiveä hakattaessa. Kallio / kivi ja siihen liittyvä äänimaailma on todennäköseisesti ollut tärkeä myös kalliomaalaukset tehneille Suomen kivikautisille metsästäjä-keräilijäkansoille. Kalliomaalausten äänimaailmoja ja niiden merkitystä paikan valintaan on tutkinut mm. FT Antti Lahelma. (Lahelma 2010, 50-54) 

Saraakallio II:n vasen laita. Kuvan punaväriä on vahvistettu.

Kuva: Karoliina Järvinen, 2011

Saraakallio II:n oikea laita. Kuvan punaväriä on vahvistettu.

Kuva: Karoliina Järvinen, 2011.

Saraakallio II.

Kuva: Karoliina Järvinen, 2011.

Saraakallio II:n laelta pudonnut kivi.

Kuva: Karoliina Järvinen, 2011.

Saraakallio II:n seinämä.

Kuva: Karoliina Järvinen, 2011.

Saraakallio II:lle johtavan eteläisen reitin varrella oleva suuri irtolohkare. Lohkareeseen nojaa geologi Markku Rask.

Kuva: Karoliina Järvinen, 2011.

Kuva: Karoliina Järvinen, 2011.

Saraakallio II:n pohjoisen reitin varrelta löytyvää irtoromua. Romut ovat mahdollisesti peräisin kallion päällä olleesta lintujen tarkkailukojusta.

Kuva: Karoliina Järvinen, 2011.

Saraakallio II:n kalliomaalausseinämää ympäröivää kuusikkoa. Kuva otettu maalausseinämän juurelta kohti Saraavettä.

Kuva: Karoliina Järvinen, 2011.

Saraakallio II:n läheisyydessä olevaa louhikkoa. Louhikko on osittain sammaleen peittämää ja kätkee keskelleen salakavalia monttuja, joihin helposti kompastuu.

Kuva: Karoliina Järvinen, 2011.

Saraakallio II:n Viivahirvet. Kuvan punaväriä on vahvistettu.

Kuva: Karoliina Järvinen, 2011.

Kuva: Karoliina Järvinen, 2011.

Maalaukset

Saraakallio II:n maalaukset ovat hyvin himmeitä ja suurelta osin lähes näkymättömissä. Seinämä on lisäksi hyvin peitteinen, mikä entisestään hankaloittaa maalausten näkemistä. Maalaukset näkeekin parhaiten joko Pekka Kivikkään kalliomaalauskirjojen kuvista tai digitaalisten valokuvien kautta kuvien punaväriä vahvistamalla. Kun vertaa Kivikkään kirjojen kuvia ja uusia maalausseinämästä otettuja valokuvia, huomaa, että seinämän maalauksia peittävä kasvusto ja sammal on lisääntynyt selvästi ja näin ollen kuvat ovat entistä vaikeampia havaita.

Viereisessä valokuvassa näkyy ainakin neljä Kivikkään Saraakallio II:lta löytämää maalausta. Kuvan oikeassa laidassa sijaitsevat ns. viivahirvet ja niiden alapuolella pykäläinen kaksoisviiva, kuvan vasemmassa laidassa on kaksi viivaryhmää, yksi ylempänä kallion kulmauksessa ja toinen tästä noin 30-40 cm alempana. Aivan kuvan alakulmassa on ihmishahmo.

Kivikkään mukaan paikalla on noin kymmenisen maalausta (Kivikäs 1995, 221), mutta paljain silmin niistä voi havaita vain pari ja tämäkin vaatii harjaantunutta silmää ja tietämystä maalausten sijainnista. Paikalle kannattaakin mennä Kivikkään Suomen kalliomaalausten merkit (2009) kirjan kanssa, sillä kirjan Saraakallio-kokonaisuuden kartassa on esitelty Saraakallio II:n maaalausseinämän kuvien paikat.

Geometriset aiheet

Selkeimmin erottuvia paikan maalauksista on vasemman laidan keskivaiheilla kallion kulman kohdalla sijaitseva pystyviivaryhmä. Kuva on niin tuhoutunut, ettei sen tarkkaa muotoa pysty hahmottamaan. Kivikkään laatiman muokatun kuvan perusteella on kuitenkin mahdollista, että maalaus on esittänyt sivuttain kuvattuja vasempaan katsovia vahvasti tyyliteltyjä ihmismäisiä hahmoja (Kivikäs 2009, 144).

Kuvamuodostelmasta alaspäin on toinen vahvasti kasvuston peittämä viivaryhmä. Kuvamuodostelma koostuu neljästä yläpäästään kaartuvasta pystyviivasta. Viivojen muoto muistuttaa karhun kynsien raapaisua. Karhua ei ole pystytty varmuudella tunnistamaan Suomen kalliomaalauksista, vaikka karhu esiintyykin eläinpääesineissä- ja nuijissa sekä Suomen lähialueiden kalliokuvastossa (mm. Huurre 2004, 58 ja 63-64; Edgren 1984, 60-62). Kivikäs ehdottaa muutamia Suomen kalliomaalausten eläinhahmoja karhuiksi ja kuvien muodon perusteella tämä on hyvin mahdollista. Yksi tällainen kuva on Suomussalmen Värikalliossa ja kannattaa huomata aikaisemmin mainittuihin viivahirviin liittyen, että karhun yläpuolella näyttäisi olevan hirvenpäinen sauva.(Kivikäs 2009, 83-85) Hirvisauvoista lisää edempänä.

Karhu selvästi on ollut merkityksellinen eläin kivikauden ihmiselle, joten on mahdollista, että eläintä itseään ei yleisesti saanut kuvata kalliomaalauksissa, vaan se kuvattiin muulla tavoin erilaisten attribuuttiensa esim. tassun kuvan tai kynsien vetojen kautta. Jos Kivikkään tulkinnat karhukuvista kalliomaalauksissamme pitävät paikkansa, voi olettaa, että karhunkuvauskielto on ollut voimassa tietyssä kulttuurivaiheessa ja murentunut ehkä myöhemmin kulttuurinmuutosten myötä.

Pystyviivakuvioiden lisäksi Kivikäs on löytänyt Saraakallio II:lta myös erikoislaatuisen kuvion. Kuvio sijaitsee maalausseinämän keskivaiheilla hirvenpäisten viivojen alapuolella ja se koostuu kahdesta pykäläisestä selkä ylöspäin kaartuvasta kaariviivasta. Hieman samankaltainen kuvio löytyy myös Saraakallio I:n Maljan Ristipaadesta hirvieläimen yläpuolelta. Vastaanvantyyppisiä pykäläviivoja esiintyy myös Uralin alueen maalauksissa sekä saamelaisten rummuissa. (Kivikäs 2009, 160)

Antropomorfiset hahmot eli ihmishahmot

Saraakallio II:lla voi havaita muutamia antropomorfisia hahmoja. Maalausseinämän vasemmalla laidalla on ainakin kaksi ihmishahmoa. Kivikkään mukaan toinen niistä on maalausseinämän vasemmassa ylänurkassa ja toinen seinämän vasemmassa alanurkassa (Kivikäs 2009, 119, 144). Näiden väliin jäävällä alueella saattaa mahdollisesti olla ihmismäisiä hahmoja, jos aikaisemmin mainitut viivat edustavat sivuttain kuvattuja antropomorfeja. Seinämän oikeassa laidassa on myös ihmismäinen hahmo, jonka vartaloon liittyy joukko viistoja vetoja, joiden suhde ihmishahmoon on epäselvä. Hahmon alapuolella on punamullalla värjäytynut alue, josta ei pysty erottamaan mitään kuva-aiheita.

Parhaan kuvan hahmoista saa Pekka Kivikkään kirjasta Suomen kalliomaalausten merkit, 2009, sivu 144. Vuoden 2010 sekä 2011 kuvausmatkoilla vasemman laidan antropomorfi-hahmoja ei saatu taltioitua kameraan, mikä osoittaa sen, kuinka kalliomaalausten näkyminen riippuu täysin vuodenajasta, kelistä sekä tuurista.

 

 

Zoomorfiset hahmot eli eläinhahmot

Ylemmästä vasemmasta viivaryhmästä hieman oikeaan on erikoinen geometristen ja osittain zoomorfisten viivojen sarja.

Kuvat esittävät ikään kuin jalattomia oikeaan katsovia hirviä, joiden vartalo on typistetty pelkäksi merkkimäiseksi viivaksi. Kuvat muistuttavat jossain määrin Äänisen Peurasaaresta löydettyä hirvisauvaa (Kivikäs 2009, 59; Kivikäs 2000, 10) sekä Kivikkään Värikallion karhunkuvan yläpuolelle kuvaamaa hirvisauvamaista kuvioita (Kivikäs 2009, 83) ja onkin mahdollista, että kuvissa ei olekaan pyritty esittämään hirviä (oikeita tai henkiolentoja), vaan hirvisauvoja eli esineitä.

Viivahirvikuvat on asetettu tarkasti alekkain. Vastaavantyyppistä asettelua on tavattavissa muuallakin Suomessa kalliomaalausten yhteydessä. Parikkalan Louhisaaressa on hirvieläimiä asetettu alekkaisiksi ja parittaisiksi ryhmiksi, joissa eläimet ovat turvat vastaikkain. Myös venemäisiä kaaria esiintyy usein ryhmissä. Selkeä venemäisten kaarten alekkainen ryhmä on mm. Heinolan Ala-Rievelissä.

Tyypillisin venemäisten kaarien muodostelma on kaksi kaarta alekkain, mutta esiintyy myös ryhmiä, joissa kaarten kärjet lomittuvat toisiinsa tai kaaria jotka on asetettu rinnakkain. Puhtaiden viivojen muodostamia symmetrisiä asetelmia on myös havaittavissa mm. Kotojärven Haukkavuoressa. Paikan viivat muistuttavat paljon Saraakallio II:n viivahirviä, mutta näillä viivoilla ei ole nähtävissä hirvieläimeen viittaavia merkkejä. Symmetrisesti aseteltujen maalauksien voi nähdä viittaavan kuvien rooliin merkkeinä, joiden kulttuurinen merkitys jää meiltä arvailujen varaan.

 

Tekstit: FM Karoliina Järvinen, 2011


Laukaan Saraakallion kalliomaalausalue

» Laukaan Saraakallio

» Saraakallio I

» Saraakallio II

» Kalliokuvasanastoa


Saraakallion lähdekirjallisuus ja muu aineisto

Edgren, Torsten. 1984. Kivikauden yhteisöelämä, s 53-73. Teoksessa: Suomen historia I. Kivikausi, pronssikausi ja rautakauden alku, keski-ja myöhäisrautakausi. Toim: Eero Laaksonen, Erkki Pärssinen, Kari J. Sillanpää. Espoo: Weilin+Göös.

Huurre, Matti. 2004. 9000 vuotta Suomen esihistoriaa.Keuruu: Otava.

Huurre, Matti. 1983. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin esihistoria. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia I. Kuusamo: Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton ja Lapin maakuntaliiton yhteinen historiatoimikunta.

Järvinen, Karoliina. 2011. Maalauksia maisemassa: Saraakallion kalliomaalaukset. Osa yhteisartikkelia: Vallius, Antti ja Järvinen, Karoliina. Kaiken kansan maisema. Teoksessa: Tunne maisema. toim. Seija Heinänen, Pauline von Bonsdorff, Virpi Kaukio. Helsinki: Maahenki.

Kivikäs, Pekka. 1990. Saraakallio. Muinaiset kuvat. Jyväskylä: Atena kustannus.

Kivikäs, Pekka. 1995. Kalliomaalaukset – muinainen kuva-arkisto. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy.

Kivikäs, Pekka. 2000. Kalliokuvat kertovat. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy.

Kivikäs, Pekka. 2005. Kallio, maisema ja kalliomaalaus. Rocks, Landscapes and Rock Paintings. Jyväskylä: Minerva Kustannus Oy.

Kivikäs, Pekka. 2009. Suomen kalliomaalausten merkit. Kalliot, kuvakentät ja kuvamerkitykset. Jyväskylä:Atena.

Lahelma, Antti. 2005. Between the worlds: Rock Art, Landscape and Shamanism in Subneolithic Finland. Paper I in A Touch of Red. Archaeological and Ethnographic Approaches to Interpreting Finnish Rock Paintings. Iskos 15. Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys ry.

Lahelma, Antti. 2005. The Boat as a Symbol in Finnish Rock Art. In Devlet, E. (ed.) Mir naskalnogo iskusstvo – World of Rock Art. Papers presented at the international conference, 405-409. Moskva, RAN. [PDF] (*NB: not the published layout)

Lahelma, Antti. 2008.Communicating with ”Stone Persons”: Anthropomophism, Saami Religion and Finnish Rock Art. Paper III in A Touch of Red. Archaeological and Ethnographic Approaches to Interpreting Finnish Rock Paintings. Iskos 15. Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys ry.

Lahelma, Antti. 2010. Hearing and Touching Rock Art: Finnish Rock Paintings and the non-visual. In Goldhahn, Joakim & Fuglestvedt, Ingrid & Jones, Andrew (ed.) Changing Pictures – Rock Art Traditions and Visions in Northern Europe . Oxford / UK: Oxbow Books.

Museoviraston Kulttuuriympäristö-rekisteriportaali: Saraakallio.

Muurimäki, Eero. 1992. Sukupolvien ketju. Sisämaan esihistoriaa. Saarijärven museon julkaisuja 3. Saarijärvi: Saarijärven museo.
Poutiainen Hannu ja Lahelma, Antti. 2004. Uusia maalauksia Päijät-Hämeessä. Teoksessa: Suomen museo 2003. 110.vuosikerta. toim. Tuukka Talvio. Vammala: Suomen Muinaismuistoyhdistys.

Lehdet:

Aaltonen sai luvan louhia Lainekalliota. Keskisuomalainen 26.10.2011, sivu 6.

Lisää maata kirkonkylältä. Keskisuomalainen 27.10.2011, sivu 8.

Kalliot ja muinaismuistot vaarassa. Keskisuomalainen 4.11.2011, pääkirjoitussivu.

ISSN-L 1799-6929

Maisemapaikka-hanketta ovat tukeneet

Keski-Suomen ely-keskus (ympäristökasvatushanke)

Jyväskylän taidemuseo

Suomen Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahasto

© 2012- Jyväskylän taidemuseo/ Tunne maisema -projekti