Matkoja Keski-Suomeen – Akseli Gallen-Kallela
Akseli Gallen-Kallela (1865–1931, vuoteen 1907 Axel Gallén) pakkasi maalaustarvikkeensa ja suuntasi ensimmäisen kerran kohti Keski-Suomea ja Keuruuta elokuussa 1884. Helsingissä taideopintonsa juuri päättänyt nuorimies muutti kuukaudeksi asumaan Hoskarin majataloon ja Keuruun pappilaan. Keuruulla hän maalasi maisemia ja talonpoikaisrakennuksia, kuten Kaislikko (» kuva), Sumumaisema (» kuva), Kylämaisema lampaineen, Luhti aamuauringossa ja Hoskarin luhtikuja.
Gallen-Kallela jatkoi taideopintojaan Pariisissa, jossa hän tapasi toisen suomalaisen taidemaalarin, Albert Edelfeltin. He suunnittelivat yhteistä eräretkeä maaseudulle tarkoituksenaan uudistaa kansankuvausta. Pariisista kesäksi 1886 lomalle Suomeen saavuttuaan 21-vuotias Gallen-Kallela toteutti eräretken, mutta yksin. Hän matkusti Päijänteen länsirannalle, Korpilahden Heinosniemeen. Asuntona oli Kärkisten talon luhtiaitta. Paikkakunnalla on muisteltu, että Akseli oli innokkaasti mukana kylän elämässä: pukeutui kuin torpparit, pohdiskeli maailmanmenoa kyläläisten kanssa sekä kujeili ja kisaili, kuten kylän nuorilla oli tapana.
Maalausten aiheina olivat kansanihmiset, harmaantuneet aitat, karjapihojen näkymät ja Päijänteen maisemat, kuten maalauksissa Iltamaisema Korpilahdelta ja Päijänne. Gallen-Kallela maalasi Korpilahdella myös tunnelmaltaan synkempiä teoksia, kuten Eksynyt, josta käytetään myös nimiä Salasynnyttäjä ja Tyttö palaneessa metsässä. Myös Nuori fauni-akvarellin ja myöhemmän öljyvärimaalauksen (1907) taustalla näkyvät Kärkisten maisemat.
Gallen-Kallela nautti suuresti löytämänsä seudun korpimaisemista sekä kansan yksinkertaisista ja luonnon kanssa sopusoinnussa olevista elämäntavoista. Palattuaan loppukesästä 1886 Korpilahdelta Helsinkiin Gallen-Kallela päätti jäädä Suomeen. Hän ei matkustanut Pariisiin jatkamaan opintojaan, vaan suuntasi vuodenvaihteessa mieluummin Keuruun talvimaisemiin. Gallen-Kallela asui Jamajärven (nyk. Huhkojärven) rannalla Ekolan torpan kamarissa. Torpassa asui tuolloin kaksi perhettä: Eerikki ja Renaatta Ekonen, joiden viidestä lapsesta kolme tytärtä ja Axel Gallénin ikäinen poika asuivat yhä kotona sekä saunakamarissa asuneet Juonas-kesti ja vaimonsa Riikka. Varsinkin tyttäret ja Juonas olivat usein malleina.
Täällä on mainioita tyyppejä ja luonteita ja aiheita loputtomiin
Gallen-Kallela kirjoitti Ekolasta tulevalle anopilleen Aina Slöörille uudenvuodenpäivänä 1887: ”Täällä on mainioita tyyppejä ja luonteita ja aiheita loputtomiin. Olen aivan kuin kotona täällä ja minulla tulee olemaan vaikeata erota tästä elämästä taas keväällä. … Hyvin kaunis näköala ikkunastani, järvi ihan vieressä ja metsä, joka näyttää yhtä loistavalta kuin jalokivimyymälä Pariisissa.” Salomaille suuntautuneiden, useiden kymmenien kilometrien pituisten hiihtoretkien tuloksena syntyi ulkona pakkasessa maalattuja pienikokoisia maisemia arkisista aiheista kuten Latu keväthangella (» kuva), Viittatie jäällä sekä Talvimaisema Keuruulta, Talvimaisema ja Kevättalvea. Syntyi myös Kuusia karjapihassa, joka esittää oman aikansa epäpaikkaa, takapihan kompostia.
Keuruulla ja Korpilahdella maalatuilla teoksilla nuori ja vielä tuntematon Akseli Gallen-Kallela sai mainetta kansankuvaajana ja maisemamaalarina niin kotimaassa kuin Pariisissakin, jonne hän matkusti jälleen lokakuussa 1887. Takaisin Suomeen hän palasi kesäkuun alussa 1889 seuranaan ruotsalainen opiskelutoveri, kreivi Louis Sparre. Ystävykset matkasivat lähes heti Suomeen saavuttuaan junalla, laivalla, hevoskyydillä ja jalan Visuveden kautta Keuruulle Ekolan torppaan, jonne he saapuivat juuri ennen juhannusta. Gallen-Kallela halusi tuoda Sparren syrjäiseen, ”matkailijoilta turvassa” olevaan paikkaan, jossa he voisivat maalata, samoilla korvissa ja kokea kaipaamaansa maalais- ja erämaaelämää.
Kesän ja alkusyksyn 1889 aikana syntyi lukuisia piirustuksia, akvarelleja, muutama pastelli sekä öljyväritöitä kuten maisemat Juhannuksen aikaan, Maisema Ekolasta, Ekolan torpan tanhualta, Karjapiha, Jamajärvi, Auringonlasku Jamajärvellä, Ekolan Juonas veneessä, Ekolan isäntä saunan edustalla, Vanhan kansan mies, Karhunputki (» kuva)ja Keuruun vanha kirkko. Maisemiin sijoitetuille henkilöille on ominaista mallien luonteenpiirteiden sitominen hiljaiseen ruumiinkieleen: istutaan tai seistään mietteissään, sisäänpäin kääntyneinä.
Gallen-Kallela ja Sparre muuttivat kesken maalausmatkan Ekolasta Keuruun pappilaan, koska erään saunaillan aikana Sparren kukkarosta katosi rahaa. Hänen oli vaikeaa hyväksyä varastamisesta syntynyttä välirikkoa ystävikseen kokemansa Ekolan väen kanssa. Lokakuun alussa taiteilijat matkustivat Helsinkiin, mutta Gallen-Kallela palasi Keruulle vielä muutamaksi viikoksi viimeistelemään maalauksiaan. Seuraavan kerran Gallen-Kallela matkusti Huhkojärvelle vasta 28 vuoden kuluttua, syksyllä 1917.
Keuruun Huhkojärvestä ja sen ympäristöstä muodostui nuorelle Gallen-Kallelalle paikka, joka vaikutti ratkaisevasti hänen taiteensa kehitykseen 1880-luvulla ja myös myöhempinä vuosikymmeninä. Gallen-Kallelan taidetta paljon tutkineen Onni Okkosen (1886–1962) mielestä hänen varhaistuotantonsa maisemat ja kansanihmiset ilmaisevat ”perisuomalaisuutta”. Tällöin kuitenkin unohdetaan, että teokset olivat paikkasidonnaisia ja sidoksissa nimenomaan Korpilahteen ja Keuruulle. Lähes kaikkien 1880-luvun maalausten aiheet sijoittuvat näille paikkakunnille.
Vain pistäytymässä
Gallen-Kallelan eräretket kohdistuivat 1890-luvun alussa Hämeessä Visuveden ja Helvetinjärven maisemiin, Vienan Karjalaan, Kuusamoon ja Kuhmoon sekä Savoon Vehmersalmelle. Keski-Suomen maisemat olivat tehneet häneen kuitenkin lähtemättömän vaikutuksen. Gallen-Kallela palasi sinne usein matkoillaan – niin myös kesällä 1893. Sanomalehti Keski-Suomi uutisoi, että ”taiteilijat Ahlstedt ja Gallén, kumpikin rouvineen, oleskelevat nykyään kesää Mutasen pappilassa”, Korpilahdella. Taiteellista tuotantoa ei tuolta käynniltä kuitenkaan ole tiedossa. Vastaavanlainen maininta löytyy Gallen-Kallelan Louis Sparrelle lähettämästä kirjeestä heinäkuussa 1894, jossa hän kertoo lähtevänsä Korpilahdelle, pois ”etelän selluloiditalonpoikien” keskuudesta. Myös graafikko Kalle Carlstedtin kirjeessä 1912 on tieto, jossa hän kertoo Gallen-Kallelan matkustaneen kanssaan samassa junassa Jyväskylään, kun hän itse jatkoi Konginkankaalle.
Lyhyistä vierailuista on kertonut myös Evert Lepola (1895–1988), joka muisteli Gallen-Kallelan käyneen usein Korpilahdella hänen kotitalossaan kesäisin 1910- ja 1920-lukujen vaihteessa. Gallen-Kallelan elämänkerran kirjoittanut Onni Okkonen (1961) toteaa, että tiettömiin korpiin suuntautuneet eräretket Ruoveden Kalelan kesinä ulottuivat Päijänteen rantapitäjiin, siis Keski-Suomeen saakka. Vaikka Gallen-Kallela kaipasi eräretkiä, maaseudun hiljaisuutta ja yksinäisyyttä, halusi hän myös liikkua Euroopassa, Afrikassa ja Yhdysvalloissa, tutustua taiteeseen, tavata ihmisiä ja nauttia maailmanmaineestaan taiteilijana.
Kullervon kirous
Gallen-Kallela työskenteli 1890-luvulla Kalevala-aiheiden parissa. Työn alla oli mm. Kullervon kirous, josta on runsaasti luonnoksia – ensimmäinen jo vuodelta 1883. Myös Korpilahden ajalta 1886 on monia Kullervon kirous -hahmotelmia. Vuonna 1891 syntyi luonnos, jonka taustamaisemana on ensimmäistä kertaa Keuruun maisemissa kaksi vuotta aiemmin maalattu Maisema Jamajärveltä. Seuraavana vuonna 1892 hän teki maalauksesta toisinnon. Tätä Erämaajärveksi nimettyä teosta luultiin pitkään Paanajärvellä maalatuksi, koska Gallen-Kallela teki kyseisenä vuonna matkan Kuusamon seudulle. Huhkojärveltä, jota kutsuttiin aiemmin Jamajärveksi, löytää rannan lähettyviltä vielä nykyäänkin halkaisijaltaan yli metrin kokoisen siirtokivilohkareen, joka näkyy maalauksessa. (» Vertaa maalausta ja maisemaa.) Ekolan torppa sijaitsi aikoinaan samalla rannalla parin sadan metrin päässä kivestä.
Jännittyneeksi raivonpurkaukseksi Kullervon kirous -aihe kehittyi suurikokoisessa akvarellissa, joka on maalattu 1894. Luonnoksessa alastoman ja pystyyn kimmonneen nuorukaisen takana seisoo Aleksis Kiven Kullervo-näytelmään viittaava Ajatar, koston jumalatar. Etsausta varten tehdystä tussipiirroksesta (1894) Gallen-Kallela jätti Ajattaren pois. Alaston nuorukainen on esitetty yksinään, vain pystykorva liikkumattomana jalkojen juuressa. Taustan maisemana on edelleen näkymä Jamajärveltä, kuitenkin pelkistettynä ja peilikuvana Jamajärvi-maalaukseen verrattuna. Lopullinen etsaus (1896) poikkeaa luonnoksesta siten, että alaston Kullervo on puettu housuihin. Taivasta kohti ojentuvat puunrungot korostavat Kullervon liikettä. Maiseman yli kulkee synkkä pilvenvarjo, mutta taivas näkyy runkojen välistä metsäisen rinteen yllä syksyisen selkeänä.
Kullervon kirous -öljyvärimaalaus syntyi vuosina 1897–1899 etsauksen pohjalta. Maalauksessa on seesteisen taivaan tilalla voimakkain varjoin korostetun metsäisen rinteen yllä pumpulimaisia pilviä, jotka muistuttavat suuresti Gallen-Kallelan 1897 valmistunutta Ukkospilviä taivaanrannalla -maalauksen yläosaa. Maalausta ja etsausta toisiinsa verrattaessa on muutamia muitakin poikkeavuuksia, kuten kiven päälle kaatunut kelopuu, viitta kivellä, koiran asento, mäntyjen lukumäärä ja järven rantaviivan paikka. (» Vertaa maalausta ja etsausta.)
Pyöräretki
Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyn kattofreskojen ja Iiris-huoneen suunnittelun ja toteutuksen aiheuttama väsymys sekä tapahtumien kiivastahtisuus uuvuttivat Gallen-Kallelan niin, että hän muutaman viikon Ruoveden Kalelassa levättyään lähti rauhoittumaan korpimetsiin. Kohteena olivat tälläkin kertaa Keski-Suomen salomaat. Hän lähti noin viikon kestäneelle polkupyöräretkelle 16.8.1900. Metsätiet johdattivat hänet Ruovedeltä Virroille ja sieltä Pihlajavedelle, Multian Kulhanlinnaan ja Saarijärvelle. Saarijärvi voi kunnan sijaan tarkoittaa myös Saarijärven pitäjän rajamailla Pylkönmäellä, lähellä Multian Kulhanlinnaa sijaitsevaa Saarijärvi-nimistä järveä. Paluumatka tapahtui Multian ja Keuruun kautta kohti etelää.
Matkan aikana syntyi useita piirustuksia ja muutamia akvarelleja rakennuksista, kansanihmisistä ja varsinkin maisemista. Gallen-Kallela teki matkan yksin, mutta turvautui myös paikallisen oppaan apuun, varsinkin silloin kun hän poikkesi maantieltä poluttomaan korpeen. Multialla erityisesti Kulhanlinnan saloseutu teki häneen voimakkaan vaikutuksen. Luonnostensa maisema-aiheita hän käytti myöhemmin mm. Seitsemän veljeksen kuvituksessa.
Konginkangas ja Suolahti
Juseliuksen mausoleumin freskojen maalauksen sekä Itävaltaan, Italiaan, Ranskaan ja Espanjaan suuntautuneen matkan jälkeen Gallen-Kallela tuli kesäksi 1904 toipumaan niin sairastamastaan malariasta kuin matkojen rasituksista Konginkankaan maisemiin. Hän saapui junalla Suolahden asemalle ja jatkoi Kömi-laivalla pitkin Keitelettä Lintulahteen. Myös Gallen-Kallelan vaimo sekä tytär ja poika tulivat kesäkuussa Konginkankaalle. Perhe vuokrasi asunnon Matti Honkosen eli Ilves-Matin talosta, Lintulasta. Kuistilta avautui näkymä Keiteleelle yli vehmaiden peltojen ja saarien. Nykyisin Lintulan taloa ei enää ole olemassa. Myös rantamaisema on muuttunut valtatien rakentamisen seurauksena.
Kesän aikana syntyi lukuisia maalauksia. Aiheina olivat useat muunnelmat saunapolulla astelevasta saunatytöstä ja vihtapojasta, pilvimaisemista, kesäyön kuutamosta, pihamaan juhannusruusuista ja muikuntähystäjästä, mutta myös perustunnelmaltaan painostavat kulometsät, kelopuut ja juurakot. Keitele saarineen tallentui pariinkymmeneen maalaukseen. Tunnetun Keitele (» kuva)-maiseman ensimmäinen versio valmistui 1904 ja kaksi toisintoa seuraavana vuonna. Teemasta saattaa olla useampiakin toisintoja. Konginkankaan kesän maisemille on ominaista eleetön luonnon tarkkailu, näkymien ja yksityiskohtien muistiinmerkintä sekä tunnelmien luominen: veden väreet, kuunsilta, pilvitornit, kesäillan hämäryys, aamun auer ja palanut metsä.
Perhe lähti kesän loputtua kotiin, mutta Akseli Gallen-Kallela etsi vielä lokakuun alkuun saakka sopivia maalausaiheita kierrellen moottoriveneellään Keitelettä. Hän poikkesi usein rannoille jututtamaan paikkakuntalaisia. Retkillään hän löysi myös nykyään Seurasaaressa olevan Niemelän torpan, jota hän kävi katsomassa myös Jyväskylän seminaarin lehtori Yrjö Blomstedtin kanssa.
Akseli Gallen-Kallela työskenteli vuoden 1905 pääasiassa Helsingissä, jossa hän joutui santarmien tarkkailun kohteeksi. Koska elämä oli suurlakon aikaan Helsingissä rauhatonta, hän päätti lähteä helmi-maaliskuun vaihteessa 1906 metsästys- ja maalausretkelle Suolahteen. Gallen-Kallela oli ollut kirjeenvaihdossa Suolahden asemapäällikkö Rudolf Ahoniuksen kanssa vuodesta 1904 lähtien. Hän kertoi toiveistaan päästä metsästämään ja maalaamaan ilveksiä talvisessa maisemassa. Aluksi hän asui asemarakennuksessa Ahoniusten luona, mutta muutti lähemmäs metsästyspaikkaa Kirppulan taloon, jonne oli asemalta muutama kilometri. Seurueessa, johon kuului suurimmillaan parikymmentä metsästäjää, oli oppaana suolahtelainen eränkävijä Adolf Nordlund.
Kirppuvuoren jyrkät rinteet kiivettiin moneen kertaan, mutta ilveksiä ei havaittu. Lumituiskut estivät jälkien näkymisen. Myöskään mäyriä ei saatu kaadettua. Gallen-Kallela teki metsästysretken aikana akvarellin seurueeseen kuuluneesta jahtimestari O. Perosta sekä maalauksen Ilveksen metsästäjät, jossa aiheena on lepohetkeä nuotion ääressä viettävät metsästäjät. Maalauksessa on kuvattu saalis lumihangelle kaadettuna, vaikka itse asiassa saalista ei saatukaan. Metsästysretkeen kului aikaa pari viikkoa ja Gallen-Kallelan koko Suolahden matkaan puolitoista kuukautta.
Gallen-Kallelan museossa on kolmisenkymmentä valokuvaa runsaslumisesta ja louhikkoisesta männikkörinteestä, kuhmuraoksaisesta kelopuusta, taittuneesta männystä ja hiiltyneestä kelosta sekä näkymiä korkealta mäeltä kohti kaukana kumpuilevia vaaroja. Kuvaaja on todennäköisesti Rudolf Ahonius. Samoista maisemista on Gallen-Kallelan piirroksia ja luonnoksia.
Gallen-Kallela liikkui Suolahdessa Kirppuvuoren, Sirkkakankaan ja Pietisen jylhissä erämetsissä. Valokuvissa ja piirustuksissa on samoja maisemia kuin hänen vuodelle 1906 ja sen jälkeiselle ajalle signeeraamissa maalauksissa Ilvesluola (» kuva), Ilveskelo, Palanut honka, Murtunut honka ja Kevätlumi eri muunnoksineen. Metsästysretkellä lapsena mukana ollut Eyvid Ahonius on kertonut, että Gallen-Kallela käytti Ilvesluola-nimitystä yleisnimenä kaikista luolantapaisista näkymistä louhikkoisilla rinteillä. Samoissa Kirppuvuoren maisemissa liikkui Juha Suonpää kesällä 2010. (» Suonpään Kirppuvuori-teoksen Tunne maisema -pääsivustolla.)
Gallen-Kallela signeerasi muutaman Suolahdessa syntyneen maalauksen ja muistelunsa Konginkankaan nimiin. Ilmeisesti hän oletti tuolloin muutaman talon laajuisen Suolahden asemanseudun kuuluvan Konginkankaaseen. Lumisessa metsässä hiihtäessä ei myöskään näy kuntarajoja, joten maastossa on vaikea paikantaa alueita. Kirppulan talon Gallen-Kallela on kuitenkin paikallistanut Suolahteen kirjeessään Kirsti-tyttärelleen 25.3.1906. Itse asiassa Suolahti oli vuoteen 1907 asti Laukaan pitäjään kuulunut kylä. Nykyisin se kuuluu Äänekoskeen, kuten Konginkangaskin. Konginkangas vai Suolahti – kiista Akseli Gallen-Kallelan vierailupaikkakunnasta vuonna 1906 on noussut esiin viimeksi keväällä 2010 sanomalehti Keskisuomalaisen yleisökirjoituksissa sekä uutisoitaessa Konginkankaan historiakirjasta.
Vuonna 1907 Axel Gallén suomalaisti nimensä Akseli Gallen-Kallelaksi. Saman vuoden joulukuussa hänen maalauksistaan oli näyttely Jyväskylän seminaarin piirustussalissa Villa Ranassa. Pari viikkoa esillä olleen näyttelyn järjestäjänä oli seminaarin lehtori, arkkitehti Yrjö Blomstedt, jonka kanssa Gallen-Kallela oli veneillyt Keiteleellä 1904
Pettymyksiä ja nostalgiaa
Kun Gallen-Kallela Mäntässä käydessään syksyllä 1917 vieraili Keuruun Jamajärvellä (nyk. Huhkojärvi), ei maisema ollut entisensä. Ekolan torppa oli purettu ja sen asukkaat muuttaneet pois tai kuolleet. Metsä järven ympäriltä oli hakattu aukoksi. Gallen-Kallelan ”täydellinen kuva Suomen sisämaasta” oli tuhoutunut.
Ennen minä aina juoksin mäet ja matalammat vuoretkin ylös, koska tahdoin päästä laelle, josta voi katsoa kauas
Kahden ja puolen vuoden matkalta Yhdysvalloista palattuaan 1926 Gallen-Kallela suunnitteli siirtyvänsä asumaan johonkin rauhaisaan paikkaan. Sellaiseksi hän oli mielessään valinnut Jyväskylän. Suunnitelmissa oli tallentaa hänen Afrikan ja Amerikan matkansa kirjoiksi Martti Raition kanssa. Raitio, jolle hän oli Porvoossa sanellut Kallela -kirjan (1924), oli tuolloin Jyväskylässä Gummeruksen kirjapainon taiteellisena johtajana ja Sisä-Suomi -lehden päätoimittajana. Perheen vastustus sekä C.G. Mannerheimin asiaan puuttuminen saivat aikaan, että Gallen-Kallela suostui, joskin vastahakoisesti, kunnostamaan asunnokseen Espoon Tarvaspään. Jyväskylään muutto peruuntui.
Vasta heinäkuussa 1928 tuolloin 63-vuotias Gallen-Kallela pääsi toteuttamaan kauan kaipaamansa matkan Jyväskylään ja Korpilahden Heinosniemeen, nuoruutensa Päijänteen maisemiin. Asunnoksi Raitio järjesti kamarin Kovalan talosta, mutta taiteilija halusi asua aitassa. Gallen-Kallela etsi syrjäistä maalaistaloa, jossa ei ole puhelinta, sähköä, radiota eikä muitakaan nykyajan mukavuuksia. Mutta ei ollut myöskään kunnollista tietä. Kesäisin kuljettiin yleensä veneellä Päijännettä pitkin, laivareittikin meni läheltä.
Akseli Gallen-Kallelan tarkoituksena oli sanella Raitiolle Afrikka-kirjaa ja tehdä luonnoksia tilaustöihin. Hän maalasi maisemia ja talonpoikaisväkeä, siis samoja aiheita kuin Heinosniemessä 42 vuotta aiemmin. Syntyi runsaasti hiili-, värikynä-, tussi-, vesiväri- ja guassipiirustuksia sekä öljymaalauksia, joissa näkyy ikääntyneen taitelijan kädenjälki. Teoksista tutuimpia ovat Kovalan aitat, Korpilahden maisema ja Maisema Päijänteeltä.
Gallen-Kallela sai vielä kerran elää aitoa korpielämää. Mieleen palasivat onnelliset muistot 40 vuoden takaa. ”Ennen minä aina juoksin mäet ja matalammat vuoretkin ylös, koska tahdoin päästä laelle, josta voi katsoa kauas”, kertoi mestari oppipojalleen Lauri Santulle Kovalassa. Hän opetti oppilastaan katsomaan maisemaa ja havainnoimaan luontoa.
…mikäli vain voin, koetan tästedes joka kesä tulla sisämaahan työskentelemään
Parin kuukauden kuluttua säiden viiletessä Gallen-Kallela siirtyi Korpilahdelta Jyväskylän keskustaan Kovalan tyttärien kaupunkiasuntoon viimeistelemään teoksiaan ja Afrikka-kirjan sisältöä. Jyväskylässä hän viipyi marraskuun loppupuolelle. Sisä-Suomi -lehden haastattelussa lähtönsä kynnyksellä Gallen-Kallela toteaa: ”Olen kesääni ja tähän syksyyn hyvin tyytyväinen… Se oli uljasta elämää. …mikäli vain voin, koetan tästedes joka kesä tulla sisämaahan työskentelemään. Ja luulenpa, että tämä Jyväskylä, jossa minulla on joukko herttaisia ystäviä edelleen, tulee olemaan retkeilyjeni lähtökohtana.” Gallen-Kallelan jyväskyläläisiä ystäviä olivat Raition lisäksi mm. paikalliset taitelijat Jonas Heiska, Urho Lehtinen, Juuso Putro ja Carl Bengts, joka vietti useita päiviä myös Kovalassa Gallen-Kallelan seurassa sekä liikemies ja taiteenkerääjä Aleksei Mitro.
Martti Raitio kävi keväällä 1929 kirjeenvaihtoa Akseli Gallen-Kallelan kanssa. Suunnitelmissa oli Afrikka-kirjan viimeistely ja Amerikka-kirjan sanelu. Työhön oli tarkoitus ryhtyä heti kesän alussa Jyväskylässä, Konginkankaalla tai Viitasaaren koskimaisemissa. Raitio pyysi Gallen-Kallelaa siirtämään tuloaan omien työkiireidensä vuoksi. Matkaa yritettiin järjestää myöhemmin samana kesänä. Nyt asuinpaikaksi suunniteltiin Leppävettä tai Korpilahden Rutapohjaa, joista Raitio olisi tarvittaessa voinut käydä päivittäin Jyväskylässä. Kirjojen työstäminen ja Gallen-Kallelan matka Keski-Suomeen ei kuitenkaan tuona kesänä toteutunut.
Gallen-Kallela teki Korpilahden muistoistaan 1930 akvarellin Työstä paluu eli Kovalan sauna lämpiää, joka on toteutettu myös öljymaalauksena. Maalauksessa elonleikkuuväki on palaamassa pellolta. Vuodelle 1930 ajoittuu myös Gallen-Kallelan viimeinen käynti Keski-Suomessa. Gösta Serlachiuksen omistamalla Huhkojärven tilalla Keuruun ja Koskenpään rajamailla oli saunan vihkiäiset kesäkuun lopussa. Se oli mieluisa vanhojen ystävien tapaaminen. Paikalla olivat Gallen-Kallelan lisäksi Olga ja Eric O.W. Ehrström, Jorma Gallen-Kallela, Emil Wikström, Pekka Halonen, Hannes Autere ja Ateneumin taidemuseon intendentti Torsten Stjernschantz. Akseli Gallen-Kallela kuoli seuraavana keväänä 7.3.1931 Tukholmassa sairastettuaan muutamia viikkoja.
Tekstit: FT Seija Heinänen, 2012
Luonto tunne. ja paikkakokemuksena
» Matkoja Keski-Suomeen – Akseli Gallen-Kallela
» Matkoja Keski-Suomeen – Pekka Halonen
» Maisema- ja ympäristösanastoa (PDF)
Lähteet
Gallen-Kallela, Aivi 1981. Kuvaesseet teoksessa Lönnrot, Elias. Kalevala. Kuv. Akseli Gallen-Kallela. WSOY, Porvoo.
Gallen-Kallela, Aivi 1983. Kuvaesseet teoksessa Lönnrot, Elias. Kanteletar. Kuv. Akseli Gallen-Kallela. WSOY, Porvoo.
Gallen-Kallela, Akseli 1924. Kallela-kirja I. Iltapuhdejutelmia. WSOY, Porvoo.
Gallen-Kallela-Sirén, Janne 2001. Minä palaan jalanjäljilleni. Akseli Gallen-Kallelan elämä ja taide. Otava, Helsinki.
Halonen, Pekka 1932. Akseli Gallen-Kallelan kirjeitä Pekka Haloselle. Teoksessa Okkonen, Onni, Sailo, Alpo, Väisänen, A.O. (toim.) A. Gallen-Kallelan muisto. Kalevalaseuran vuosikirja 12. WSOY, Porvoo.
van der Hoeven, Adriaan 2001. Kullervon kirous ja kosto. Teoksessa Mäkinen, Anssi (toim.). Pinx. Maalaustaide Suomessa. Suuria kertomuksia. Weilin+Göös, Porvoo.
Ilvas, Juha 1996. Sanan ja tunteen voimalla. Akseli Gallen-Kallelan kirjeitä. Kuvataiteen keskusarkisto 3. Valtion taidemuseo, Helsinki.
Ilvas, Juha 2008. Meidän kuvamme – maa ja kansa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1186. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Jyväskylän Sanomat 17.12.1955. E. Ahonius. Muistelmia Gallen-Kallelan oloista K-S:ssa v. 1904 ja 1906. Osa I.
Jyväskylän Sanomat 21.12.1955. E. Ahonius. Muistelmia Gallen-Kallelan oloista K-S:ssa v. 1904 ja v. 1906. Osa II.
Kansan Kuvalehti 1931 nro 15. Raitio, Martti. Mestarin kirjurina. Muistelmia kesänvietosta Gallen-Kallelan seurassa.
Keskisuomalainen 16.10.1960.
Keskisuomalainen 21.9.1963.
Keskisuomalainen 20.4.1969.
Keski-Suomi 13.7.1893.
Keski-Suomi 23.11.1907, 14.12.1907, 17.12.1907, 21.12.1907.
Lahti, Markku 1994. Vanhan Korpilahden historiaa. Korpilahden, Muuramen ja Säynätsalon kunnat.
Mannerheim-Sparre, Eva 1951. Taiteilijaelämää. Suomeksi kääntänyt Aili Palmén. Otava, Helsinki.
Mäkinen, Marketta 1994. Kalle Carlstedt Konginkankaalla. Teoksessa Mäkinen, Marketta (toim.) Maailmannavan elämää. Keski-Suomen merkitys suomenkielisen kansallisen kulttuurin ja taiteen muotoutumisessa vuosina 1880–1917. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Noronen, H. 1964. Gallen-Kallelan ilvesjahti Suolahdessa. Lehdessä Kotiseudun joulu. Vanhan Äänekosken Kotiseutuyhdistyksen joulujulkaisu. Toim. Aarne Vuorinen ja Keijo Purokuru.
Okkonen, Onni, Sailo, Alpo, Väisänen, A.O. (toim.) [1932]. A. Gallen-Kalellan muisto. Kalevalaseuran vuosikirja 12. WSOY, Porvoo.
Okkonen, Onni 1935. A. Gallen-Kallelan Kalevala-taidetta. WSOY, Porvoo.
Okkonen, Onni (toim.) 1947. A. Gallen-Kallelan piirustuksia, Teckningar, Drawings. WSOY, Porvoo.
Okkonen, Onni 1961. A. Gallen-Kallela. Elämä ja taide. 2.p.. WSOY, Porvoo.
Pitkänen, Maritta 2008. Kultaisen polun kulkijat. Akseli Gallen-Kallelan, G.A. Serlachiuksen ja Gösta Serlachiuksen yhteisiä vaiheita. Gösta Serlachiuksen taidesäätiön julkaisuja, Mänttä.
Raivio, Kaari (toim.) 1992. Suuren isän varjossa. Kirsti Gallen-Kallelan elämä. Otava, Helsinki.
Sarajas-Korte, Salme et.al. 1989. Ars Suomen taide 4. Otava, Helsinki.
Sisä-Suomi 24.7.1928. Professori Gallen-Kallela Jyväskylässä.
Sisä-Suomi 21.11.1928.
Suomen Kuvalehti nro 8 1939. Gallen-Kallela Kovalan aitassa.
Tarmio, Hannu, Gallen-Kallela-Sirén, Aivi 2007. Rakkaus Keski-Suomeen. Aivi Gallen-Kallela ja Hannu Tarmio kertovat Akseli Gallen-Kallelan ja Einari Vuorelan luovuuden lähteistä. Jonnaco Oy, Jyväskylä.
Väisänen, A. O. [1932]. Akseli Gallen-Kallelan kansantietouskeräelmät. Teoksessa Okkonen, Onni, Sailo, Alpo, Väisänen, A. O. (toim.) A. Gallen-Kallelan muisto. Kalevalaseuran vuosikirja 12. WSOY, Porvoo.
Wahlroos, Tuija 2004. Kalevalan kuvat. Teoksessa Axel Gallén. Gallen-Kallelan museo (toim.). Gallen-Kallelan museo, Espoo.
Wilmi, Jorma 1991. Äänekosken ja Suolahden historiaa vuoteen 1932. Suolahden kaupunki ja Äänekosken kaupunki.
Arkistolähteet
Kansallisarkisto.
Akseli Gallen-Kallelan kokoelma ja Erikoiskokoelma 14.
Gallen-Kallelan museon kirjekokoelma.
Kuvataiteen keskusarkisto.
TTK Ga.